¡Feliz San Valentin!

H y v ä ä ystävänpäivää kaikille rakkaille ystävilleni! Olette alati mielessäni, älkää unohtako sitä.

Ystävien merkitys on aina vaan lisääntynyt täällä vaihdossa ollessani. Tietenkin erityisesti vaihdon ensimmäisenä kuukautena syyskuussa oli kova ikävä oman “tukijoukkonsa” luo kotiin; ei ollut löytynyt vielä ketään, kenen kanssa puhua hieman syvemmistä asioista, joilta saada neuvoja ja joiden kanssa tuntea olonsa täysin kotoisaksi. Sitten pikku hiljaa alkoi helpottamaan, ja löysinhän minä kaksi erittäin hyvää ystävääkin (Carinan lisäksi tietenkin). Georgia ja Lucy ovat minulle kovin tärkeitä ja olen onnellinen, että sain kunnian tutustua heihin.

Sanoisin, etten ole haalinut itselleni mitään huippuisoa kaveripiiriä täällä, mutta laatuhan voittaa määrän. Georgian ja Lucyn lisäksi olen viettänyt melko paljon aikaa Lucyn kämppisten kanssa. Gonzalo Perusta ja Francisco Italiasta ovat kovin mukavia ja vieraanvaraisia, kaiken lisäksi heidän tilava huoneistonsa Calle Bailenilla on täydellinen juhlien ja illallisten järjestämiseen. Carinan kautta puolestaan tutustuin maailman suloisimpaan Giuliaan Salernosta ja mukavaan italialaispariskuntaan (minulle on muuten noussut aika kova hinku päästä tutustumaan Italiaan lähivuosina!) Myös berliiniläinen Johanna on osoittautunut aivan ihanaksi persoonaksi, yhdessä olemme nähneet jo monet hienot filmit Cine Doréssa.

Käytännössä omilla kursseillani yliopistossa en tutustunut kuin muutamaan ihmiseen. Kursseillani ei ensinnäkään ollut paljon erasmuksia, joiden kanssa jakaa ajatuksia, ja paikalliset oppilaat eivät olleet mitenkään erityisen “kiinnostuneita” tutustumaan erasmuksiin. (Mikä oli pieni yllätys minulle.) En tarkoita, etteivätkö täkäläiset olisi ystävällisiä ja auttavaisia, mutta jotenkin olin luullut, että espanjalaiset tulisivat herkemmin juttelemaan vieraiden kanssa. Baareissa ihmiset juttelevat (ja käyttäytyvät) kyllä paljon avoimemmin.

Sen lisäksi, että olen tutustunut moneen hienoon ihmiseen Madridissa, olen samalla alkanut antaa yhä enemmän arvoa omille parhaille ystävilleni Turussa. On loppujen lopuksi nimittäin aika harvinaista, että löytää ympärilleen sellaisia ihmisiä, joihin luottaa sataprosenttisesti ja joiden kanssa on yksinkertaisesti vaan niin kiva ja hyvä olla hetkestä riippumatta. Minulla on tapana ajatella myös, että hyvä ystävyys on hieman epäromanttisesti ilmaistuna tietynlainen pitkäaikainen prosessi, jonka aikana oppii tuntemaan toisen hyvät ja huonot puolet, ja jonka aikana ystävyksille kehittyy niin sanotusti täysin oma kielensä ja kokonaan oma maailmansa, se mikä on täynnä muistoja ja keskusteluja. Ja tämä niin sanottu prosessi voi olla välillä hyvin uuvuttavakin, mutta ennen kaikkea sen tulee antaa suunnattomasti.

Mil besos,

Hanna